The Kiss of Snow

Ei otsikkoa

2008-08-20T21:49:00+03:00

Muutin tänne, jos blogiani tahtoo vielä lukea ja on Livessä, pyytää vaan kaveriksi. :)

Social Butterfly

2008-07-21T17:25:00+03:00

Olen tässä viime aikoina yritellyt herätellä kirjoitusharrastustani, sillä ei ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan yhtään mitään. En ole siinä edes niin hyvä, ainakaan läheskään niin hyvä kuin tahtoisin olla. No joo, tahtoisin olla paras vaikka missä, mutta enpä ole. Huokaus. Kuitenkin, mielessäni on ollut jo jonkin aikaa yksi tarina, jota voisin alkaa kirjoittaa. Mutta aina kun yritän, jälki ei ole lähelläkään haluaamani. Näin se menee, olen suunnitellut sitä päässäni jo jonkin aikaa, eikä kirjoitusjälki vastaa odotuksia. No, olen jo alkanut kiintyä niihin hahmoihin pikkuhiljaa, joten aion kyllä kirjoittaa sen. Loppujen lopuksi.

Toinenkin harrastus on herätetty oloon, nimittäin espanjanopiskelu itsenäisesti. Opiskelin vähän aikaa viime vuoden loppupuolella enkun kielisen sivuston avulla, mutta se kävi vähän hankalaksi, kun osa materiaalista oli maksullista enkä todellakaan viitsinyt siitä alkaa maksamaan. Nyt kuitenkin löysin Ylen sivuilta yhden kurssin, joka on nyt jo osoittautunut hyväksi. Onpahan jotain tärkeää tekemistä silloin kun roikun koneella. Muuten, olen nyt onnistunut vähentämään koneella oloani aika huomattavasti. En ole oikeastaan istunut koneella kesäloman aikana nyt paljokaan. Pitäisi kai olla ylpeä. No jaa.

Jälkihuuruja riparilta

2008-07-05T15:21:00+03:00

Apua, kohta kesäloma loppuu... Pitää yrittää nauttia ajasta ilman koulua. Eilen kävin kattomassa Sinkkuelämää-leffan parin kaverin kanssa, oli se ihan hyvä. Olin vain jo nähnyt sen, khrm, netistä... Mutta hauska se oli silti.

Tiistaina mennään Tallinnaan ja tullaan torstaina pois. Ihanaa, nukutaan yksi yö hotellissa. Ei ne kuitennkaan anna mun tilata mitään huonepalvelusta :P. Höh.

Yksi kaveri muuten kertoi minulle mielenkiintoisia juttuja, mitä ex-kaverini, aka nykyinen vihamies oli sanonut minusta riparilla meidän "sovinnon" yhteydessä. Tässä tulee, minun kommenttini suluissa.
1. Olen kauhea vasikka ja kerroin opolle perättömiä juttuja ****:stä. Olen myös opon lellikki. (tietääkseni olen ihan ihminen, hehheh, ja kerroin tämän tietyin pojan tekemisistä vain siksi, että hän sattui kuvaamaan erästä toista luokkalaistamme, kun tämä oli vessassa. Tietääkseni se ei ole oikein, vai mitä? Eikä tämä todellakaan ollut perätön juttu, meni rehtorille asti. )
2. Ensin hinguin koiraa ja nyt en ikinä käytä sitä lenkillä, sillä olen koko ajan mesessä. Miten minulla muka olisi aikaa käyttää sitä? Nyt koira vain makaa lattialla. (Aijaa, neitihän tietysti tietää tästäkin asiasta kaiken, eikö niin? Ensinnäkin minähän käytän Veeraa ulkona melkein joka päivä. Enkä minä todellakaan ole ainut meidän perheestä joka sitä käyttää, kun ei se ole edes minun oma! Ja neitihän tietää kaiken nettikäyttäytymisestäni, eikö? Sillä minulla tosiaan on mese auki koko ajan, mutta se kun ei tarkoita että olisin siellä koko ajan.)
Ihana tyyppi. Muka eivät ole sellaisia ihmisiä, jotka puhuvat paskaa... Mikkelin lutkat Oy:stä päivää.

Kotona taas. Puoliksi elossa.

2008-06-18T16:59:00+03:00

Kerrankin voin sanoa, että elämä on ihanaa. Pääsin pois sieltä riparilta ja olen ollut kotona jo yli vuorokauden. En saanutkaan käytettyä kannettavaa, vaan ihan uuden. Ja se tuli jo eilen, vaikka se tilattiin perjantaina. Nopeaa toimintaa. Nyt kyllä nautin siitä, kun saan olla netissä niin kauan kuin haluan. Toivottavasti koko kesä ei vaan taas mene koneella. Todennäköisesti menee.

Välillä siellä riparilla olo oli varsinaista kidutusta. Ensinnäkin mua ahdisti olla rakkaiden vihamiehieni seurassa, ja ne tuntuivat olevan koko ajan siinä vieressä tai istumassa sen huoneen edessä, jossa mä nukuin kavereideni kanssa. Parina iltana ahdisti niin paljon, että en voinut muuta kuin itkeä. Tietysti väsymys ja koti-ikävä vaikutti, mutta ei ollut kiva juttu, ei. Sitten kun selvisin siitä, toiseksi tai kolmanneksi viimeisenä iltana yhdessä ääliömäisessä tyttö-poika-leikissä pojat alko olla silleen "Mee nyt toho, mene mene" "Hyi saatana, en ole ton pari!" ja niin edelleen. Onhan tollasta vittuilua kestetty ykkösestä asti, niin luulisi että siihen olisi jo tottunut. No enpä ole. Tämä toistui yhdessä toisessa leikissä, missä piti mennä sylistä syliin. No, voi varmaan arvata millaista oli. Pisteenä i:n päälle sain leirin postista sellaisen kivan vuohen kuvan, jota käytettiin yhdessä alttarijutussa. Siinä luki jotain että "uu maa maa uu maamaa". Näin. Ja toisen, missä luki vain että "Oot söpö!!!" Molemmat päätyivät iloisesti roskakoriin revittyinä.

No hyvä on, oli siellä välillä ihan mukavaakin. Isoset järjesti kivoja iltaohjelmia, noita mainittuja leikkejä lukuunottamatta. Nolasivat itsensä siellä kyllä ihan täydellisesti, että kyllä siinä nauraa sai. Ja kavereiden kanssa oli välillä tosi hauskaa, sain pari uuttakin ystävää itse asiassa. JA onnistuin sopimaan vihamiehieni kanssa, ainakin näennäisesti. Vaikka siinä kävikin niin, että MINÄ pyysin anteeksi NIILTÄ. Mutta ihan sama, nyt ollaan ainakin virallisesti väleissä. Tapa oli kyllä maailman lapsellisin, toinen niistä nimittäin puhui jotain minusta kaverilleni ja sanoi, että haluaisi sopia ja minun pitäisi vain pyytää anteeksi. HUOKAUS. Mutta nyt se on sovittu, menin sinne ja pyysin anteeksi. Pakotin heidät kyllä myöntämään, että hekin tekivät virheitä. Jos nyt ei tarvitsisi enää pelätä niiden paskanpuhumista minusta... En kyllä enää ikinä haluaisi olla heidän kavereitaan.

Mutta nauratti kyllä, kun rippiopettaja sanoi palauttaessaan koettani "Sinulla on nämä uskon asiat hallussa". Muuten vaan nauran koko touhullu ja rikon melkein kaikkia kymmentä käskyä lähes päivittäin, tahallaan tai tahattomasti. Välillä istuin kyllä ihan suu auki kun kuuntelin siellä oppitunneilla. Ne jotkut jutut siellä olivat vain niiin älyttömiä. Minun mielestäni siis, toivottavasti kukaan ei loukkaannu.

Haa, vanhukset toi ruokaa.

My long time dream

2008-06-08T15:40:00+03:00

Tällasta tällä kertaa.

Äiti tiedusteli, että mitä ne ostais mulle rippilahjaks. Aloin sitten vihjailemaan kannettavasta. Käytetystä tietysti. Ei oikeen lämmenny. Sitten tein vähän taustatutkimusta ja menin vihjailemaan lisää. Siinä vaiheessa ne oli jo sopivasti kännissä (ne ei ole mitään juoppoja, vaan niillä oli kaveri kylässä). Sain siunauksen kannettavalleni ja VUOLAA. Ei pidä koskaan aliarvioida manipuloinnin voimaa.

Koko eilisen illan metsästin siis netistä itelleni hyvää käytettyä kannettavaa. Tärppäsi huuto.netistä. Se on vaan niin saakelin hyvä kone, että joku muukin saattaa haluta sen. No kiddin'! JA loin sinne tunnuksen vasta eilen, eikä se hidas ylläpito ole vielä hyväksynyt sitä. Argh. Se MUN kannettavan huutoaika sulkeutuu kuudelta, joten... Jos en saa sitä, haastan ne oikeuteen. Joo, nyt se on päätetty.

Ihanaa, kun tiistaina pääsee sinne leirille. "Pääseepä" tosiaan. Mutta näin. Heräsin ihmeen aikasin, eli ennen kahtatoista vaikka menin nukkumaan siinä varttia vaille neljä. Heh. Puhuin siihen puol kolmeen asti Jassun kanssa puhelimessa, meillä oli kyllä hyvät jutut. "Mun nörtillä serkulla on pitkä..." "Siis mikä pitkä?" "TUKKA!" "Onks se poika?" "Tyttö." "Eiks me puhuttu nörteistä pojista, joilla on pitkä tukka?" "Oho."

Kohta vissiin uimaan.

Kesäkesäkesäkesä!

2008-05-31T11:16:00+03:00

Aah, vihdoin. Kesäloma. Ei enää stressaamista koulusta (joopa joo, ikään kuin onnistuisi). Nyt otan viikon rennosti ja sitten tulee lähtö riparille. Eiii... Viikko kaikkien lapsellisten poikien ja parin vihamiehen kanssa. Mikä unelmien täyttymys. Huokaus. Onneksi sentään tuli ihan ok tokari, enkku ja äikkä kymppejä ja vain yksi seiska. Ensi vuonna sitten nostan keskiarvon tästä 8,7:stä (lukuaineiden 8,8 juhuu!) 9:ään, niin saan vielä meidän luokan priimusstipendin toivottavasti. Ei mikään pakkomielle, kun mietin sitäkin jo nyt...

Tänään tulee sitten nukuttua oikein mukavasti, kun Noora tulee meille yöksi ja valvotaan koko yö. Mutta se tulee kyllä vasta illalla, kun se bilettää päivällä sen sukulaisten kanssa 15-vuotis synttäreillään. :D Ja iltapäivällä pitäisi kuulemma lähteä isän ja äidin kanssa syömään Scaniin, voi itku. Ei siitä mitään, mutta kun siellä voi olla tuttuja... Tiedän käyttäytyväni kuin minäkin vanhempiaan häpeävä teini, mutta en voi sille mitään. Äiti kuitenkin nolaa mut, tiedän sen jo nyt. -.-

Mutta jes, kesäkesäkesä! Pitää mennä uimaankin sen kunniaksi tänään taas.

Ei otsikkoa

2008-05-21T18:16:00+03:00

Nyt en millään jaksa kirjottaa kirjakielellä. En vaan jaksa. Tunnen itteni niin kamalan teennäiseksi ja näin. Ihan outo olo taas. Tekis mieli poistaa tää blogi ja tehä uus, kun kauheen moni mun tuttu tietää tän osotteen. Ei sillä, etten mä luottais mun tuttuihin, jotka tän osotteen tietää, vaan täällä on niin paljon kaikkea. Ja välillä tuntuu, etten uskalla kirjottaa mitä oikeesti ajattelen. Vaikka se ei käsitteliskää mitään vakavampaa kuin päivän säätä tai Teräsbetonin finaalipaikkaa (jee, finaalissa ollaan!). Mutta välillä kaikki ottaa päähän, eikä sille voi mitää, ja on vaan pakko purkaa sitä johonkin.

Ja nyt mua pelottaa, etten saakaan äikästä kymppiä täysin persiilleen menneen pistarin takia. Oon tehny töitä sen eteen, ja se ois mulle tosi tärkeetä saaha se kymppi. Enkun kymppi on mulle tosin vielä tärkeempi, mut se on jo varma. Mutta tietysti mä hermoilen siitä. Koska mä oon mä. Vainoharhanen, outo, läski ja tekopyhä. Eiköhän aika moni niin ajattele. Ja kaikki noista on vielä totta. Just tänään taas kommentoin äitille sen rasistisuutta, ja tulin miettineeks, että mikä oikeus mulla on valittaa sille jostain tollasesta? Kyse on kuitenkin vaan mielipide-erosta, eikö nii? Mutta ei, enhän mä voi siitä hiljaa olla. Mä ja mun "oikeat" mielipiteet. Tosin rasismi on sellanen asia, josta voi olla eri mieltä, mutta kaikki ei oo oikeassa. Ja nyt meni vähän ohi, miten onnistuin kääntämään tän käsittelemään ihan ei asiaa, mitä oli tarkotus.

Mutta joo, oli tässä päivässä myös paljon hyvää. Koko päivä meni yhessä tukioppilashommassa, se oli joku kiitospäivä. Siellä oli ihan kivaa, pidettiin samassa paikassa kuin viimevuotinen kuoroleiri. Siellä oli ihan kivoja leikkejä ja askartelua, ja hyvää ruokaa. Harmi vaan, että meiän ryhmä oli niin apaattinen.

Apua, pitää mennä.

Missing you

2008-05-13T17:38:00+03:00

On näköjään ehtinyt vierähtää hetki siitä, kun viimeksi tänne kirjoitin. Ei se ole kyllä mikään ihme, kun on ollut ihan älyttömästi tekemistä. Olen vieläkin poikki viime viikosta, kun Marie oli täällä. Silloin valvottiin aika myöhään, enkä ole kyllä ehtinyt paljon nukkua sen jälkeenkään.... Kuitenkin, viime viikko oli aivan mahtava. Sunnuntaina Marie sitten tuli, ja kun odotin, että hän astuu bussista, olin kyllä ihan hermoraunio. Sunnuntai-ilta ja suurin osa maaanantaista sujui aika vaivaantuneissa tunnelmissa. Välillä jopa toivoin, että vieraani lähtisi jo, enkä meinannut keksiä mitään tekemistä meille. Se kaikki oli vain jotenkin niin älyttömän rankkaa, englannin puhuminenkin vaikka rakastan englantia. Ja kun ei meinannut keksiä mitään sanottavaa. Onneksi tiistai sujuikin sitten ainakin kymmenen kertaa paremmin. Mentiin kiertelemään kaupungilla, parin minun tuttuni ja niiden vieraiden kanssa, jotka olivat myös Tshekistä. Oli ihan mukavaa, mutta välillä meitä suomalaisia ärsytti, kun tsekkiläiset puhuivat koko ajan vain omaa kieltään ja nauroivat, ja me olimme ihan pihalla. Noh, oli se ihan kivan kuuloista :D Myöhemmin muut häipyivät ja lähdettiin kahdestaan elokuviin. Katottiin P.S I love you, joka on muuten aivan ihana leffa. Itkin, of course. Mariestakin se oli hyvä, mutta ei tietenkään ymmärtänyt ihan kaikkea.
Keskiviikkona koulussa kotsassa oli hauskaa, kun mentiin sinne vieraidemme kanssa. Tehtiin karjalanpiirakoita, niistä tuli aika hienoja.... Ja suurimman osan tunneista vain heiluin ympäriinsä räpsimässä kuvia :D Myöhemmin koulun jälkeen sain pienen hengähdystauon, kun lähtivät uimahalliin, enkä minä mennyt mukaan. Menin koneelle, luonnollisesti :D Ja illallla me muistaakseni pelasimme joitain pelejä, hauskaa oli. Aloimme juttelemaan ja minä yritin lukea tsekkiä jostain lehdestä. Marie nauhoittikin puhettani, nauroi kyllä ihan kippurassa. :D Hän muuten osaa toistaa kaiken suomeksi kuulemansa todella hyvin. Olin ihan suu auki, kun hän luki suomalaista lehteä. Olihan siinä puheessa tietenkin sellainen kiva aksentti kuultavissa, mutta suomi on vaikea kieli :D Se oli ensimmäinen ilta, kun meillä oli todella hauskaa ja tulimme todella hyvin toimeen. Siinä vaiheessa aloin kammoamaan sitä iltaa, kun Marie lähtisi. Torstaina vieraat olivat koko päivän Jyväskylässä, ja minä olin normaaleilla tunneilla. Oli kyllä ihan kivaa, kun kaikki koko ajan kyselivät miksi olin oikeilla tunneilla ja millainen Marie on :P No, ilta oli aika mielenkiintoinen, kun piti mennä taas johonkin ihanaan rippijuttuun. Jotain leikkejä ja muuta mukavaa. Olisi ollut muuten varmaan ihan siedettävää, mutta kun rakkaita rakkaimmat vihamieheni olivat siellä. Sain vähän esimakua siitä, millaista leirillä tulee olemaan... APUA. Vielä illemmalla pelattiin sitten jalkapalloa meidän "pellolla". Sitä jaksettiin melkein kaksi tuntia O.o En ikinä, ikinä jaksa pelata yhtään mitään niin pitkään. Mutta oli kyllä mahtavaa. Onnentanssi <33.
Perjantai oli aivan älyttömän haikea päivä. Koulussa kaikki tiesivät, että se on viimeinen päivä ja sen jälkeen ei nähtäisi ehkä enää ikinä. Auditoriossa oli joku lopetustilaisuus, jossa oppilaat ja opettajat saivat jotkin todistukset mukana olosta. Ja ussan ja bilsan opet, jotka järjestivät koko jutun, melkein itkivät siellä. Varsinkin kun he saivat kamalan isot suosionosoitukset. Minuakin alkoi melkein itkettää siinä vaiheessa.... Illalla oli sitten loppubileet. Välillä oli ihan mahtava tunnelma, kaikki tanssi ja lauloi siellä Barbiegirlin ja We love rock'n rollin tahtiin keskellä tanssilattiaa. xD Alkuillasta oli mukavinta, kun minulla oli ihmisiä joiden kanssa olin siellä. Myöhemmin kaikki tuttuni vähän hajaantuivat ja olin aika ison osan ajasta yksin, kun Marie huiteli omanmaalaistensa kanssa pitkin pihoja. Tuli vähän orpo olo, mutta ei se mitään. Hyvää ruokaa oli. xD
Lauantaina piti sitten lähteä viemään Marieta yhdelle hotellille, josta he sitten lähtivät. Lupasin itselleni, etten itkisi, ja onnistuin siinä nipin napin. Nyt on kyllä ihan kamala ikävä. Opin muuten sanomaan tsekiksi "leppäkerttu" ja "pallo". xD

Äh, nyt ärsyttää. Kuvien siirtäminen kamerasta ei onnistu. Kuitenkin rikki. Voi saakeli....

Whispering in the night

2008-04-20T20:12:00+03:00

Siinä sitten meni se tet-viikko, ja täytyy sanoa, että se oli vielä hauskempi kuin viime vuonna. Kirjastossa oli hauskaa, mutta nyt kangaskaupassa oli kerrassaan mahtavaa. En olisi ikinä uskonut, että voisin nauttia kankaan leikkaamisesta, pussien kääntämisestä tai tyynyjen ompelemisesta niin paljon, minä en ole ikinä ollut mikään käsityöihminen. Nyt en olisi malttanut lopettaa. Pomoni oli todella mukava, ja viimeisenä päivänä sain lähteä ahkeruuteni ansiosta kaksi tuntia etuajassa, uusi ilmaiseksi saatu laukku kainalossa. Leijuin kyllä perjantaina ihan pilvissä, kun sain vielä loistavan työtodistuksen, ei kuulemma mitään moitittavaa. Järkytys.

Viikko on muutenkin ollut loistava! Tiistaina sain tietää, kuka tulee vieraakseni toukokuussa. Hän on tsekkiläinen tyttö, ja mitä mesessä hänen kanssaan juttelin, hän on todella mukava. Ja sitten keskiviikkona (tai torstaina, en ole varma) minusta tuli valvojaoppilas Vuotiksessa. Se oli kyllä aika hauska tilanne, tuijotin ruutua suunnilleen puoli minuuttia, kunnes ihan oikeasti aloin huutamaan epäuskoisena "Mä pääsin, mä pääsin!" ja sitten kädet alkoivat tärisemään. Ahh, olen niin teatraalinen.

Eilinen ei kyllä ollut niin erityisen mahtava, olin jossain rippikoulun opetuksessa yhdeksästä kolmeen. Ei siellä tosin ollut niin kamalaa kuin ensin kuvittelin ja aika meni aika nopeasti. Ensin vielä luulin, että minun pitäisi olla siellä yksin, mutta ei tarvinnut. Ja oli siellä hyvää ruokaa ja pullaa. Ja ohjaajan sanoin, mentiin "päiväjuomalle". :D Hii, tänään oli papan 85-vuotis synttärit. Huh, minulla on isompi suku kuin muistin, siellä oli ihan älyttömästi porukkaa, joista puoliakaan en muista keitä he ovat. Vetäydyin aika nopeasti yläkertaan, ja serkkuni tulivat sinne myös ja katseltiin vanhoja valokuvia. Sitten minut vapautettiin ja pääsin kotiin (=koneelle).

Aika outoa, melkein odotan huomista koulupäivää. Johtuu luultavasti siitä, että meillä on viidet kokeet saamatta, ja minä haluan omani takaisin. Tuntuu kamalan oudolta mennä sinne tuon tettiviikon jälkeen, olisin voinut jäädä ompelemaan... No, takaisin arkeen.

Far longer than forever

2008-04-12T23:02:00+03:00

Tänä aamuna minulla alkoi yhtäkkiä soimaan päässä joku laulu. En saanut millään päähäni, mistä se oli, joten pyörittelin sitä yhtä lausetta päässäni, joka pyöri omana nauhanaan koko ajan. Lopulta älysin, että laulu oli Joutsenprinsessasta, piirretystä, jota rakastin nuorempana. Aloin sitten penkomaan talon kaappeja ja etsimään kyseistä videota. Etsin Joutsenprinsessa ykköstä, mutta löysin vain kakkosen. Muistin kyllä, että meillä oli myös se ensimmäinen, mutta ilmeisesti ei ollut enää. Sitten tietysti istahdin koneelle ja aloin kaivelemaan kyseistä elokuvaa netin uumenista x). Kävi sitten niin, että katsoin kaikki kolme peräjälkeen, ja näin suurin osa iltapäivästä meni. Eikä kaduta yhtään, tuollaisten piristävien, musikaalisten ja onnellisten piirrettyjen katselun jälkeen jäi uskomattoman hyvä olo. Seesteinen ja onnellinen. Pitää varmaan katsoa vielä Frendejä tänään, ja saan vielä nauraakin kaiken lisäksi. x)

Ai että äitini ärsytti minua tänään. Sanoin jotain siitä, että tuijotan Joutsenprinsessaa, ja äiti tietysti totesi, että tämän ikäisen ei pitäisi enää katsoa piirrettyjä. Murr. Sitten tietysti pidin pienen saarnan siitä, miten on vain hyvä, jos minun ikäiseni voi pysyä lapsenmielisenä. Äiti tietysti kommentoi koiralle hetken päästä, miten köpsä minä olen. Voi apua. Se kyllä nauratti lähinnä, sillä jos minä tahdon fiilistellä piirrettyjen kanssa, niin minähän fiilistelen. Ihan sama juttu, kun äiti ihmettelee, miksi minä luen Harry Pottereita aina uudestaan ja uudestaan. Eihän tuollaiseen melkein osaa melkein sanoa mitään. Pitää vain todeta, miten hyvin huomaa sen, ettei äiti ole lukenut Pottereita. Ja tässä taas se pointtini: Miksi minä en saisi lukea Pottereita uudestaan ja uudestaan, jos kerran haluan? Miksi en saisi katsoa piirrettyjä? Joku hillitön halu kontrolloida minun elämääni tai jotain. Ihan sama juttu siinäkin, miten he kritisoivat minua siitä, että minä en ole rasisti. Ei jestas. No, ei siinä mitään. Sama kritisointi toimii myös toisin päin.

Far longer than forever...