Hello people, päätin minäkin sitten aloittaa kirjoittamaan blogia. Tarvitsen jonkun paikan, johon ammentaa ajatuksiani, ja eiköhän tämä käy hyvin :) Täällä siis Laura niminen tyttö, aka Kailey.

Hm, tällä hetkellä ajatukseni ovat aika sekavat. En oikein jaksaisi tehdä mitään, ja pian on koesumakin tulossa. Olen todella vainoharhainen, aina pelottaa, että numerot alkavat laskea tai minut potkaistaan pois tukioppilas-toiminnasta. Pelkään myös sitä, että selkäni takana puhutaan minusta, haukutaan ym. Ajan kanssa se alkaa käydä aika stressaavaksi. Hiihtoloma meni liian nopeasti, tarvitsen taas aikaa yksikseni, siten viihdyn parhaiten. Kirjoittaen, lukien, kuunnellen musiikkia ja yksinkertaisesti rentoutuen omassa rauhassa. Olen tottunut olemaan yksin pienestä pitäen, minulla kun ei ole sisaruksia.

Tuli muuten vain mieleen, että minä todella kaipaan päiväkoti-aikoja. En välttämättä tahtoisi olla taas 6-vuotias, mutta haluaisin sen tunnelman takaisin. Yleensä kaikki leikkivät toistensa kanssa, välittämättä ulkonäöstä tai vaikka puhetavasta. Ainoa erottelumenetelmä oli kai se sukupuoli. Nyt oikeasti kaipaan "poika- ja tyttöbakteereja". :) Nykyään ulkonäkö, pukeutumistyyli, koulumenestys, musiikkimaku - mikä tahansa merkitsee aivan älyttömästi ja kaikkeen tartutaan, kun tahdotaan tuottaa toiselle mielipahaa. En minä tahtoisi, että kaikki olisivat sydänystäviä keskenään, mutta että tultaisiin toimeen. Täytyy myöntää, että on minullakin pari vihamiestä ihan vain sen takia, ettemme pidä toisistamme. Se on elämää, eikä se ikävä kyllä lähes koskaan ole helppoa.

Mielenkiintosta muuten, miksi ihmeessä minä puhun tässä kirjakieltä, vaikka en sitä käytä koskaan (paitsi jossain foorumeilla joskus) ? Ungh, olen näköjään teennäinen idiootti.