Muutin tänne, jos blogiani tahtoo vielä lukea ja on Livessä, pyytää vaan kaveriksi. :)

Olen tässä viime aikoina yritellyt herätellä kirjoitusharrastustani, sillä ei ole tullut kirjoiteltua vähään aikaan yhtään mitään. En ole siinä edes niin hyvä, ainakaan läheskään niin hyvä kuin tahtoisin olla. No joo, tahtoisin olla paras vaikka missä, mutta enpä ole. Huokaus. Kuitenkin, mielessäni on ollut jo jonkin aikaa yksi tarina, jota voisin alkaa kirjoittaa. Mutta aina kun yritän, jälki ei ole lähelläkään haluaamani. Näin se menee, olen suunnitellut sitä päässäni jo jonkin aikaa, eikä kirjoitusjälki vastaa odotuksia. No, olen jo alkanut kiintyä niihin hahmoihin pikkuhiljaa, joten aion kyllä kirjoittaa sen. Loppujen lopuksi.

Toinenkin harrastus on herätetty oloon, nimittäin espanjanopiskelu itsenäisesti. Opiskelin vähän aikaa viime vuoden loppupuolella enkun kielisen sivuston avulla, mutta se kävi vähän hankalaksi, kun osa materiaalista oli maksullista enkä todellakaan viitsinyt siitä alkaa maksamaan. Nyt kuitenkin löysin Ylen sivuilta yhden kurssin, joka on nyt jo osoittautunut hyväksi. Onpahan jotain tärkeää tekemistä silloin kun roikun koneella. Muuten, olen nyt onnistunut vähentämään koneella oloani aika huomattavasti. En ole oikeastaan istunut koneella kesäloman aikana nyt paljokaan. Pitäisi kai olla ylpeä. No jaa.

Apua, kohta kesäloma loppuu... Pitää yrittää nauttia ajasta ilman koulua. Eilen kävin kattomassa Sinkkuelämää-leffan parin kaverin kanssa, oli se ihan hyvä. Olin vain jo nähnyt sen, khrm, netistä... Mutta hauska se oli silti.

Tiistaina mennään Tallinnaan ja tullaan torstaina pois. Ihanaa, nukutaan yksi yö hotellissa. Ei ne kuitennkaan anna mun tilata mitään huonepalvelusta :P. Höh.

Yksi kaveri muuten kertoi minulle mielenkiintoisia juttuja, mitä ex-kaverini, aka nykyinen vihamies oli sanonut minusta riparilla meidän "sovinnon" yhteydessä. Tässä tulee, minun kommenttini suluissa.
1. Olen kauhea vasikka ja kerroin opolle perättömiä juttuja ****:stä. Olen myös opon lellikki. (tietääkseni olen ihan ihminen, hehheh, ja kerroin tämän tietyin pojan tekemisistä vain siksi, että hän sattui kuvaamaan erästä toista luokkalaistamme, kun tämä oli vessassa. Tietääkseni se ei ole oikein, vai mitä? Eikä tämä todellakaan ollut perätön juttu, meni rehtorille asti. )
2. Ensin hinguin koiraa ja nyt en ikinä käytä sitä lenkillä, sillä olen koko ajan mesessä. Miten minulla muka olisi aikaa käyttää sitä? Nyt koira vain makaa lattialla. (Aijaa, neitihän tietysti tietää tästäkin asiasta kaiken, eikö niin? Ensinnäkin minähän käytän Veeraa ulkona melkein joka päivä. Enkä minä todellakaan ole ainut meidän perheestä joka sitä käyttää, kun ei se ole edes minun oma! Ja neitihän tietää kaiken nettikäyttäytymisestäni, eikö? Sillä minulla tosiaan on mese auki koko ajan, mutta se kun ei tarkoita että olisin siellä koko ajan.)
Ihana tyyppi. Muka eivät ole sellaisia ihmisiä, jotka puhuvat paskaa... Mikkelin lutkat Oy:stä päivää.

Kerrankin voin sanoa, että elämä on ihanaa. Pääsin pois sieltä riparilta ja olen ollut kotona jo yli vuorokauden. En saanutkaan käytettyä kannettavaa, vaan ihan uuden. Ja se tuli jo eilen, vaikka se tilattiin perjantaina. Nopeaa toimintaa. Nyt kyllä nautin siitä, kun saan olla netissä niin kauan kuin haluan. Toivottavasti koko kesä ei vaan taas mene koneella. Todennäköisesti menee.

Välillä siellä riparilla olo oli varsinaista kidutusta. Ensinnäkin mua ahdisti olla rakkaiden vihamiehieni seurassa, ja ne tuntuivat olevan koko ajan siinä vieressä tai istumassa sen huoneen edessä, jossa mä nukuin kavereideni kanssa. Parina iltana ahdisti niin paljon, että en voinut muuta kuin itkeä. Tietysti väsymys ja koti-ikävä vaikutti, mutta ei ollut kiva juttu, ei. Sitten kun selvisin siitä, toiseksi tai kolmanneksi viimeisenä iltana yhdessä ääliömäisessä tyttö-poika-leikissä pojat alko olla silleen "Mee nyt toho, mene mene" "Hyi saatana, en ole ton pari!" ja niin edelleen. Onhan tollasta vittuilua kestetty ykkösestä asti, niin luulisi että siihen olisi jo tottunut. No enpä ole. Tämä toistui yhdessä toisessa leikissä, missä piti mennä sylistä syliin. No, voi varmaan arvata millaista oli. Pisteenä i:n päälle sain leirin postista sellaisen kivan vuohen kuvan, jota käytettiin yhdessä alttarijutussa. Siinä luki jotain että "uu maa maa uu maamaa". Näin. Ja toisen, missä luki vain että "Oot söpö!!!" Molemmat päätyivät iloisesti roskakoriin revittyinä.

No hyvä on, oli siellä välillä ihan mukavaakin. Isoset järjesti kivoja iltaohjelmia, noita mainittuja leikkejä lukuunottamatta. Nolasivat itsensä siellä kyllä ihan täydellisesti, että kyllä siinä nauraa sai.  Ja kavereiden kanssa oli välillä tosi hauskaa, sain pari uuttakin ystävää itse asiassa. JA onnistuin sopimaan vihamiehieni kanssa, ainakin näennäisesti. Vaikka siinä kävikin niin, että MINÄ pyysin anteeksi NIILTÄ. Mutta ihan sama, nyt ollaan ainakin virallisesti väleissä. Tapa oli kyllä maailman lapsellisin, toinen niistä nimittäin puhui jotain minusta kaverilleni ja sanoi, että haluaisi sopia ja minun pitäisi vain pyytää anteeksi. HUOKAUS. Mutta nyt se on sovittu, menin sinne ja pyysin anteeksi. Pakotin heidät kyllä myöntämään, että hekin tekivät virheitä. Jos nyt ei tarvitsisi enää pelätä niiden paskanpuhumista minusta... En kyllä enää ikinä haluaisi olla heidän kavereitaan.

Mutta nauratti kyllä, kun rippiopettaja sanoi palauttaessaan koettani "Sinulla on nämä uskon asiat hallussa". Muuten vaan nauran koko touhullu ja rikon melkein kaikkia kymmentä käskyä lähes päivittäin, tahallaan tai tahattomasti. Välillä istuin kyllä ihan suu auki kun kuuntelin siellä oppitunneilla. Ne jotkut jutut siellä olivat vain niiin älyttömiä. Minun mielestäni siis, toivottavasti kukaan ei loukkaannu.

Haa, vanhukset toi ruokaa.

Tällasta tällä kertaa.

Äiti tiedusteli, että mitä ne ostais mulle rippilahjaks. Aloin sitten vihjailemaan kannettavasta. Käytetystä tietysti. Ei oikeen lämmenny. Sitten tein vähän taustatutkimusta ja menin vihjailemaan lisää. Siinä vaiheessa ne oli jo sopivasti kännissä (ne ei ole mitään juoppoja, vaan niillä oli kaveri kylässä). Sain siunauksen kannettavalleni ja VUOLAA. Ei pidä koskaan aliarvioida manipuloinnin voimaa.

Koko eilisen illan metsästin siis netistä itelleni hyvää käytettyä kannettavaa. Tärppäsi huuto.netistä. Se on vaan niin saakelin hyvä kone, että joku muukin saattaa haluta sen. No kiddin'! JA loin sinne tunnuksen vasta eilen, eikä se hidas ylläpito ole vielä hyväksynyt sitä. Argh. Se MUN kannettavan huutoaika sulkeutuu kuudelta, joten... Jos en saa sitä, haastan ne oikeuteen. Joo, nyt se on päätetty.

Ihanaa, kun tiistaina pääsee sinne leirille. "Pääseepä" tosiaan. Mutta näin. Heräsin ihmeen aikasin, eli ennen kahtatoista vaikka menin nukkumaan siinä varttia vaille neljä. Heh. Puhuin siihen puol kolmeen asti Jassun kanssa puhelimessa, meillä oli kyllä hyvät jutut. "Mun nörtillä serkulla on pitkä..." "Siis mikä pitkä?" "TUKKA!" "Onks se poika?" "Tyttö." "Eiks me puhuttu nörteistä pojista, joilla on pitkä tukka?" "Oho."

Kohta vissiin uimaan.