Tänä aamuna minulla alkoi yhtäkkiä soimaan päässä joku laulu. En saanut millään päähäni, mistä se oli, joten pyörittelin sitä yhtä lausetta päässäni, joka pyöri omana nauhanaan koko ajan. Lopulta älysin, että laulu oli Joutsenprinsessasta, piirretystä, jota rakastin nuorempana. Aloin sitten penkomaan talon kaappeja ja etsimään kyseistä videota. Etsin Joutsenprinsessa ykköstä, mutta löysin vain kakkosen. Muistin kyllä, että meillä oli myös se ensimmäinen, mutta ilmeisesti ei ollut enää. Sitten tietysti istahdin koneelle ja aloin kaivelemaan kyseistä elokuvaa netin uumenista x). Kävi sitten niin, että katsoin kaikki kolme peräjälkeen, ja näin suurin osa iltapäivästä meni. Eikä kaduta yhtään, tuollaisten piristävien, musikaalisten ja onnellisten piirrettyjen katselun jälkeen jäi uskomattoman hyvä olo. Seesteinen ja onnellinen. Pitää varmaan katsoa vielä Frendejä tänään, ja saan vielä nauraakin kaiken lisäksi. x)

Ai että äitini ärsytti minua tänään. Sanoin jotain siitä, että tuijotan Joutsenprinsessaa, ja äiti tietysti totesi, että tämän ikäisen ei pitäisi enää katsoa piirrettyjä. Murr. Sitten tietysti pidin pienen saarnan siitä, miten on vain hyvä, jos minun ikäiseni voi pysyä lapsenmielisenä. Äiti tietysti kommentoi koiralle hetken päästä, miten köpsä minä olen. Voi apua. Se kyllä nauratti lähinnä, sillä jos minä tahdon fiilistellä piirrettyjen kanssa, niin minähän fiilistelen. Ihan sama juttu, kun äiti ihmettelee, miksi minä luen Harry Pottereita aina uudestaan ja uudestaan. Eihän tuollaiseen melkein osaa melkein sanoa mitään. Pitää vain todeta, miten hyvin huomaa sen, ettei äiti ole lukenut Pottereita. Ja tässä taas se pointtini: Miksi minä en saisi lukea Pottereita uudestaan ja uudestaan, jos kerran haluan? Miksi en saisi katsoa piirrettyjä? Joku hillitön halu kontrolloida minun elämääni tai jotain. Ihan sama juttu siinäkin, miten he kritisoivat minua siitä, että minä en ole rasisti. Ei jestas. No, ei siinä mitään. Sama kritisointi toimii myös toisin päin.

Far longer than forever...