Mjaa, lauantai. Sainpahan nukkua pitkään. Mutta aamulla tuli sitten hyvä herätys; unohdin palauttaa kirjastokirjat ja eräpäivä oli eilen! No, sunnuntaina on auki, että siitä tulee sellaiset 4e laskua ja ennestään on 2e... Joo, no, oli eilen muita murheita, joten ei ihme etten muistanut.

Eilen nimittäin tuo riita nousi aivan uusiin mittasuhteisiin. Toinen riitapukari oli toisen luona yötä (niillä on aina mahtavat bileet, vähän viinaa ja tupakanpolttoa) ja pistivät sitten mesen henk.kohtaseen viestiin mitä minusta ajattelevat. Mitenkäs se menikään, jotenkin näin: "VASIKKA, ITKE VÄHÄN LISÄÄ!! ITTE OOT SOPPAS KEITTÄNY JA ITE SAAT SEN MYÖS SYÖDÄ!!!" Luin sen verran monta kertaa, että kyllä sen muistan. No, laitoin niille sitten jotain ja kuulemma numerot ovat minulle tärkeämpiä kuin kaverit, joten "antaa olla". Ei siinä mitään, välit ovat poikki ja ainakin sanoivat, etteivät ala puhua paskaa selän takana. Varmasti niin.

Muuten kaikki olisi ollut ok, mutta minä aloin yhtäkkiä tärisemään ihan hulluna ja sydän alkoi hakata kovaa. Ajattelin ensin, että jos vain hengitän syvään, se menee ohi. Eipä mennyt, ahdistus vain jatkui. Kun tärisin vielä kovempaa, menin alakertaan ja purskahdin sitten itkuun kun aloin puhumaan äidille. Itkin ihan hulluna ja kerroin koko jutun ja sen, miten ent. kaverini haukkuvat minua vasikaksi. Äiti auttoi kyllä paljon, kun istui siinä vieressä ja sanoi, miten idiootteja ne on. Lopulta rauhoituin ja tärinäkin lakkasi.  Pieni ahdistus kyllä säilyi kun mietin, miten olin luullut heidän olevan kavereitani. Nyt olen suhtkoht ookoo ja tiedän, että kyllä tämä tästä. On ennenkin mennyt poikki välejä ihmisten kanssa, ei tosin ihan tällä tavalla.

Huh, jos nyt olisin angstaillut tarpeeksi. Luin sen kirjan loppuun. Se loppui aika siististi, tosin Starling tietysti pelasti päivän. Tosin siinä tarinassa ilmeni, että hän ei olekaan niin täydellinen. Jäi ihan hyvä fiilis, kun eräs tyttö pelastui ennen kuin murhaaja ehti tappaa sen.

Vähän iloisempiin tunnelmiin. Nyt on lauantai, hurraa sille!