Nyt loppu viikko koulussa oli aikamoista kidutusta, kun jouduin olemaan aika lailla yksin kolme päivää, kun Noora on ollut kipeänä. Tosin olin välillä erään luokkalaiseni kanssa, jota olen aina pitänyt mukavana, mutata en ole koskaan tutustunut. Ilmeisesti puhuminen rakkaan kaverini kanssa ei näytä oikein luonnistuvan, sillä mulkoilu on edelleen muodissa ja niin edelleen. Enää en kyllä oikeastaan välitä, sillä he lähinnä säälittävät minua. Tosin huomaan, että kyllä minä välitän, kun asiasta tähänkin kirjoitan. Elämän tosiasioita.

Sosiaalinen elämäni näyttää oikeastaan olevan nousussa. Pienessä ajassa olen ystävystynyt kahden uuden ja yhden vanhan kaverini kanssa. On mukavaa, kun on tuttuja muiltakin luokilta eikä vain omalta. Olen aina ollut tällainen yksineläjä (heh :D), että ei se yksinolo niin hirveästi ole haitannut.

Eilen minä sitten menin siihen rippikoulujuttuun. Mutta. Se olikin sitten vasta seitsemältä, jonkun minulle tuntemattoman syyn takia ja minä menin sinne kuudeksi. Minun piti mennä sinne kahden kaverini kanssa, mutta kumpikaan ei sitten tullukaan, mutta en minäkään sitten saanut merkkiä. Se harmittaa jonkin verran, sillä minulta puuttuu edelleen kaksi merkkiä osallistumiskortistani... Ensi lauantaina olisi sitten se juttu 9-15, mutta minä en näytä pääsevän sinne, sillä minulla ei ole kyytiä. Tilaisuus on kaupungissa ja minä asun korvessa. Normaalisti menisin luultavasti erään kaverini kanssa, joka asuu samaisessa korvessä hänkin, mutta hän sattuu olemaan tämä tyyppi, joka minulle murjottaa. miten minä voisin mennä hänen kyydissään, kun emme ole puheväleissä? Tilanne on nyt vähän kaikin puolin hankala. Tulee täältä korvesta tietysti muitakin, mutta ei ketään jolta voisin pyytää kyytiä. Voih.

Huh, onneksi loma alkoi, tarvitsen hermolepoa.