Tuo Leona Lewisin biisi on soinut päässäni koko päivän. Kaunis kappale se on, mutta se ei lähde päästä sitten millään, kun kuulin sen taas radiosta aamulla. Keep bleeding, keep, keep bleeding love...
Koulussa tunnelma oli välillä niin paksu, että sitä olisi voinut leikata veitsellä. "Kaverini" murjottavat edelleen, joten en minäkään puhu Nooran kanssa niille. Hyvin aikuismaista toimintaa, mutta en kyllä rupea nuoleskelemaan niitä.
Perjantaikin tuli sieltä vihdoin. Pitäisi koittaa saada aikaiseksi jotain kouluhommia, sillä en ole saanut aikaiseksi mitään. Edessä olisi: kirja-arvostelu, raamatunlukupäiväkirja(-.-), matikan koe, ruotsin koe, mantsan koe, terveystiedon koe + läksyt. Ja noista olen vain lukenut kirjaa, josta se arvostelu pitäisi tehdä. Kirja on muuten Thomas Harrisin Uhrilampaat. Olen nähnyt siitä sen elokuvan, enkä usko että sanon tämän, mutta se on melkeinpä parempi kuin kirja. On tämä hyvä ja niin, mutta ei tästä saa paljon kauhua revittyä, vaikka puhutaankin kannibaaleista ja sarjamurhaajista. Harrisin kirjoitustyyli vain ärsyttää minua välillä, kuten myös päähenkilön täydellisyys. Todella fiksu ja kurssinsa paras, täydellinen ulkomuoto, kaikki pitävät hänestä - että sellainen Mary Sue tällä kertaa (siis täydellinen henkilö, jos joku ei tätä termiä tiedä). Elokuvassa Clarise Starlingin täydellisyys tulee vähemmän esille ja koko leffa on todella karmiva. Eli todella loistava. Näyttelijätkin ovat juuri sopivat, varsinkin Hannibal Lecterin. Hyrh. Siinä on kyllä vangittu hyvin sen kannibaalin luonne ja hulluus.