Ihanan paska päivä tänään. Yksi kaverini murjottaa mulle, sanotaan häntä nyt vaikka nimellä A. Toinen kaverini murjottaa minulle myös, kutsutaan häntä nimellä B. Ja huomasin, että ei ne mun kavereita taida olla kuitenkaan. Ottaa päähän, varsinkin se, mistä se alkoi: TEROTTIMEN ROSKISTA! Ne terotti mantsan tunnilla lattialle, ja opettaja sattui kysymään minulta kuka sen teki. Yritä siinä sitten valehdella, että ei tiedä kuka sen teki, kun istuu siinä vieressä. Ilmeisesti koko juttu on sitten mun vika, kun ne sitten joutu siivoo ne roskat pois.
Sain muuten sanottua A:lle, että mulla ei ollu muita vaihtoehtoja, mutta kuulemma sitä ei voisi vähempää kiinnostaa, ja sillä on muutakin murheita kun mun urputukset. Selvä sitten. Onneksi mulla on kuitenkin yksi kaveri, joka jaksaa kuunnella mun valitusta siitä aiheesta. JA, äikän tunnilla meidän piti jakautua ryhmiin ja harjotella väittelyä. Yritä siinä sitten väitellä, kun kaksi niistä istuu ja vittuilee itsekseen, eikä keskity tehtävään. Sanoin sitten opelle, että me tahotaan kaverin kanssa vaihtaa ryhmää ja näin kyllä niiden ilmeet, kun tulin takasin ja vähän ajan päästä ope tuli siirtämää mut ja kaverin pois siitä ryhmästä. Heti tehtävä alko näyttää valosemmalta, kun on edes täysijärkistä seuraa.

Positiivista tässä päivässä oli, että koulu loppu yheltä ja pääsin pois sieltä surmanpesästä. Olen tässä nyt muutaman tunnin miettinyt tätä asiaa ja mun kanta on selvä: se on niiden oma ongelma. Jos on muita murheita, tarviiko niitä purkaa muihin, joihin asia ei liity? Olisin mä valmis puhuu ja kuuntelee, mutta jos toinen osapuoli ei ole, antaa olla. A:alla on aina noita huonoja päiviä, on mullakin, kuten tänään, mutta sillä on taito saada muut tuntemaan ittensä syypäiksi sen vitutukseen. Melkeen toivon, että se lukis tän ja tuntis edes vähän omantunnontuskia. Kyllä se on kiva tyyppi ja sen kanssa on ollu kivaa, mutta välillä menee yli, kun se ei välitä muista pätkääkään.

//Illalla. Päivä voi sitten pelastua ihmeellisesti! Vanha kaverinini, jonka kanssa välit katkesivat monta vuotta sitten, lisäsi tänään meseosoitteeni. Olin ihan puulla päähän lyöty ja hyväksyin hänet. Alettiin sitten jutella ja lopulta pyysin anteeksi sitä, että olin muuttunut niin kylmäksi. Se pyysi anteeksi kanssa, ja nyt ollaan taas kavereita. Se on vielä tosi kiva tyyppi, tai ainakin silloin oli, että hyvä juttu. Ja ei sitä tiedä, ehkä välit palaavat normaaleiksi niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa tuli kränää tänään. Sen näkee huomenna...